Yhteiset pelisäännöt uusille oppimisympäristöille

 

Istun leijonalauman keskellä.

Ihan turvallisesti, sillä olen vuonna 1958 rakennetussa ja 2006 laajennetussa Espoon Viherkallion ilmaisupainotteisessa peruskoulussa, liikuntasalin esiintymislavana aiemmin toimineen 360-tilan keskellä. Esiripun sijaan tila suljetaan sähköisesti laskeutuvalla valkokankaalla, ja sen ympäröiviin seiniin voidaan heijastaa kuudella eri tykillä esimerkiksi internetistä ladattua kuvaa tai videota. Olemme kirjaimellisesti keskellä kaksiulotteista elokuvaa.

WIN_20171223_033958

Hämmästelen näkemääni yhdessä rehtori Mikko Leppäsen kanssa. Siirryn vaistomaisesti muutaman sentin kauemmas, kun naarasleijona lähestyy minua takavasemmalta epäluuloisesti haistellen.

Elämykset eivät lopu tähän. Siirrymme seuraavaksi koulun esittelykierrokselle. Lattialla 360-tilan edessä on iso, interaktiivinen WizeFloor-matto, jossa voi esimerkiksi paukuttaa kertotauluja poksauttelemalla matolle ilmestyviä ilmapalloja, tai vastata oppilaiden itse ohjelmoimaan panssarilaiva Ilmarista koskevaan tietovisaan.

Koulusta löytyy myös interaktiivinen 3D-monitori, AR- ja VR-lasit, 55-tuumainen Surface-hubi, älytaulut joka luokasta, kaksi 3D-tulostinta, kolme MultiTouch-tietokonepöytää, Media Room, jossa on videokamerat ja videoiden editointilaitteet oppilaiden ja opettajien käyttöön, ruokala, jonne on tulossa 2×6 metrin kosketusnäyttö…. Lista on hengästyttävän pitkä. Viherkallio on Espoon ainoa peruskoulu, jossa jokaisella oppilaalla on ollut oma laite vuodesta 2014 lähtien.

Koulussa on 410 oppilasta, lähes 40 opettajaa ja avustajaa sekä neljä sopeuttavan perusopetuksen luokkaa.

Käytön tuki on ratkaistu nokkelasti. Koulun sisällä on oma ICT-organisaatio, joka koostuu rehtorista, TVT-opettajasta, NPDL-koordinaattorista ja kouluttajista. Resurssiopettajana toimii henkilö, jolla on datanomin koulutus, ja tiimiä täydentää 1-3 harjoitteluaan suorittavaa datanomiopiskelijaa Omniasta. Entisestä monistehuoneesta on tehty ICT – room eli TVT-tukikohta laitevarastoineen. ICT – roomissa on henkilöstöä auttamassa; sieltä saa esimerkiksi eri laitteita lainaan tai pikaisesti apua mahdollisiin teknisiin ongelmiin.

Pedagogisessa soveltamisessa avustaa seitsemän Microsoftin Special Educator– koulutusohjelman suorittanutta opettajaa, joiden tehtävänä on auttaa muuta työyhteisöä oppimaan ja soveltamaan uusia välineitä ja ohjelmia.

Rehtori kertoo, että ICT on tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä tavoista ilmaista itseään draaman, musiikin, liikunnan ja kuvataiteiden ohella. Uuden opetussuunnitelman myötä on myös siirrytty ilmiöiden tutkimiseen ja vuodenkin kestäviin yhteisiin projekteihin. Ne edellyttävät oppilaalta neuvottelutaitoja, kompromissien tekemistä, kehujen ja rakentavan palautteen antamista ja vastaanottamista, sekä oman työn edistymisen arviointia. Muutokset edellyttävät myös uudenlaista valmentavaa opettajuutta, sekä uusia oppimistiloja, jotka mahdollistavat tulevaisuuden taitojen oppimisen.

Kun kysyn rahasta, rehtori Leppänen katsoo minuun tiukasti, ja kertoo, että suurin osa laitteista ja kalustosta on rahoitettu itse, koulun budjetista. Muutamiin hankintoihin on kerätty erikseen rahaa. Rahaa on säästetty mm. sillä, että oppilaat ovat rakentaneet opettajien avustuksella paljon ihan itse, esimerkiksi terassin ja sisäleikkimökin.

Yhteiset tilat ja laitteet ovat lukitsemattomia ja oppilaiden sekä opettajien vapaassa käytössä. Rehtori Leppäsen mukaan viimeisen 10 vuoden aikana on ollut vain kaksi tapausta, kun joku on tarkoituksella vahingoittanut koulun omaisuutta. Oppilaat ovat sitoutuneita omaan oppimisympäristöönsä.

Rehtori jatkaa, että yhteisöllisyys ja luottamus säilyvät, koska näköyhteys oppilaan ja opettajan välillä jatkuu katkeamatta. Yhteisiin oppimistiloihin on asennettu 16 kameran pedagoginen yhteisöllinen kamerajärjestelmä, jonka avulla opettaja näkee, missä oppimisympäristössä on tilaa sekä oppilaidensa sijainnin. Järjestelmä tukee oppilaan oman oppimisen omistamista ja valintojen tekemistä.

Viherkallion koulussa on tutkitusti hyvä ja turvallinen oppimisilmapiiri, jota on mitattu sekä oppilaille että huoltajille tehdyssä kyselyssä. Tulokset kertovat puolestaan. Tulos on 5,6 kuuden ollessa maksimi. Kouluun ollaan hyvin tyytyväisiä.

Rehtori levittää käsiään ja kertoo, että tällaiset uudenlaiset oppimisympäristöt ja ilmiöpohjaista oppimista tukevat ICT-ratkaisut eivät olisi mahdollisia, jos perustyötä ei olisi tehty kunnolla. Aika ja raha voidaan käyttää uuden kehittämiseen ja innovointiin, kun työrauha on taattu. Oppimisympäristöjen käytölle on yhdessä luotu teoriatausta.

Hänen mukaansa työrauha taataan luottamuksen neljän kehän ja viiden pelisääntösopimuksen avulla. Ne luovat pohjan hyvälle ja iloiselle toimintakulttuurille yhteisössä.

Luottamuksen ja turvallisen oppimisympäristön rakentaminen

Jotta yhteisiä tiloja ja laitteita voi turvallisesti käyttää, pitää voida luottaa oppilaisiin ja heidän itseohjautuvuuteensa.

Toisin sanoen joka ikisen oppijan itseohjautuvuuden taso on oltava tiedossa. Tämä edellyttää opettajalta oppilaan todellista kohtaamista sekä ryhmän hallintaa. Niin kauan, kun hallintaa ei ole, sitä harjoitellaan luokan tai ryhmän kanssa. Kun ryhmä on hallinnassa, oppilaita voidaan vapaammin päästä eri oppimisympäristöihin, kunkin yksilöllisen itseohjautuvuuden tason mukaan.

Itseohjautuvuuden tasoja – tai luottamuksen kehiä – on neljä.

Ensimmäisellä tasolla oppilas ei vielä osaa aloittaa työtä, eikä raportoida tekemisistään. Tällainen oppilas pidetään lähellä, esimerkiksi opetustilan etuosassa.

Toisella tasolla oppija osaa aloittaa hänelle annetut tehtävät, ja osaa raportoida, mutta tarvitsee ohjausta. Tällainen oppija voi olla oppimistilan perällä tai esimerkiksi lähellä käytävän lukusopessa tai vastaavassa tilassa.

Kolmannella tasolla oppija on hyvin suoriutuva, ja hän voi olla kirjastossa, multimediatilassa tai lukusopessa, ja etenemistä käydään välillä tarkistamassa.

Viimeisellä eli neljännellä tasolla oppimisympäristö laajentuu kotiin, jolloin vanhemmat ja koti otetaan mukaan oppimiseen.

Rehtorin mukaan vanhemmille pitää avata opetussuunnitelmaa, jotta huoltajat pystyvät olemaan mukana oppimisessa, sillä kaikista taidoista viimeisten tutkimusten mukaan vain 20% opitaan koulussa, 80% kotona. Vanhemmat voivat olla mukana havainnoimassa luonnon ilmiöitä, tapahtumia ja elämyksiä esimerkiksi keskustellen lapsen kanssa, ja yhteisiä OneNote-muistiinpanoja selaamalla integroida ne koulussa tapahtuvaan oppimiseen.

Viherkallion koulussa oppilas omistaa oman oppimispolkunsa ja hänen on voitava myös valita eri työskentelytapojen välillä. Myös järjestyssäännöt on osattava, ja niiden toteutumista arvioidaan. Tällöin molemminpuolinen luottamus säilyy ja mahdolliseen epätietoisuuteen tai epävarmuuteen voidaan puuttua.

Rehtori Leppäsen mukaan tärkeintä on turvallisuuden tunne ja turvallinen oppimisympäristö, sillä ilman niitä ei voi oppia ollenkaan. Turvallinen oppimisympäristö tässä koulussa ei tarkoita vain fyysisesti turvallista ympäristöä, vaan se kattaa psykologisen turvallisuuden (turvallisuuden tunteen), yhteisöllisen ja sosiaalisen turvallisuuden eli ryhmään kuulumisen tunteen, sekä pedagogisen turvallisuuden. Pedagoginen turvallisuus toteutuu, kun oppilas voi luottaa siihen, että oppii kyseisen asian opettajan tuella, eikä jää jälkeen tai epätietoisuuteen.

Turvallista oppimisympäristöä tukee myös viisi kirjallista ja yhdessä laadittua sopimusta, joissa määriteltyjä pelisääntöjä kaikki osapuolet – oppilaat, koulun johto ja henkilökunta sekä vanhemmat – ovat sitoutuneet noudattamaan. Kaikki sopimukset on koulussa toteutettu vahvan osallistamisen pohjalta.

Koulun poikkeuksellisuus ICT-ratkaisuineen ja uusine oppimisympäristöineen onkin vain näkyvä osa, jäävuoren huippu. Huipulle on kiivetty pitkä matka: suunnitelmallisesti askel kerrallaan, olosuhteet ja mahdollisuudet huomioon ottaen.

 

Vastaa