Huolena resurssit, tasa-arvo ja tulevaisuuden taidot

Microsoft järjesti maaliskuussa koulutusaiheiset #koulu17-kuntavaalipaneelit Tampereella, Helsingissä ja Turussa. Paneeleja alustivat alan asiantuntijoiden, Heljä Misukan, Olli-Pekka Heinosen ja Juho Norrenan, puheenvuorot. Kaikissa puheenvuoroissa nousivat esiin kysymykset opetuksen riittävistä resursseista, tasapuolisista mahdollisuuksista sekä tulevaisuuden taidoista, joilla varmistetaan menestys myös jatkossa.

Heljä Misukka, koulutusjohtaja, OAJ (Tampere 7.3.)

Misukan johdantopuheenvuoro Tampereella pohjusti kuntien muuttuvaa budjettirakennetta SOTE-uudistuksen myötä. Tulevaisuuden kuntien menoista peräti 57 % kohdistuu opetukseen ja sivistykseen. Koulutus tulee näyttelemään isoa roolia päätöksenteossa. Ratkaistavia asioita ovat muun muassa: Kuinka suuria ovat varhaiskasvatukseen ja koulutukseen käytettävät panostukset? Käytetäänkö tämä raha opetukseen, digiratkaisuihin vai esimerkiksi seiniin? Lisäksi kouluverkon ja oppimisympäristöjen kehitys, ryhmäkoot ja kuntien opetussuunnitelmat ovat ratkaisuineen kuntien vastuulla.

Myös paneelikeskustelussa nostettiin esille Misukan esittämä fakta, että enää vain reilu puolet koulutukseen sijoitetusta eurosta menee opetukseen. Kiinteistö-, tukipalvelut ja hallintomenot sen sijaan ovat nousseet reilusti. Erot kuntien välillä ovat kasvussa, kun katsotaan opetuksen määrää, oppimistuloksia ja kielivalikoimia. Eriarvoisuuden kasvu näkyy esimerkiksi PISA-tuloksissa vuosien 2006–2017 välillä. Jotta tilannetta voidaan merkittävästi parantaa, tarvitaan jokaiseen kuntaan selkeä kehittämissuunnitelma. Lisäksi toiminnan laatua täytyy pystyä arvioimaan jatkuvasti yhteisten laatukriteereiden kautta. Moderniin ja terveellisiin oppimisympäristöihin sekä opettajien osaamiseen täytyy pystyä panostamaan. Kun perusasiat, kuten kohtuulliset ryhmäkoot, riittävä tuki ja oppilaiden kohtaaminen yksilöinä, ovat kunnossa, antaa se edellytykset rakentaa oppiva kouluyhteisö.

Olli-Pekka Heinonen, pääjohtaja, Opetushallitus (Helsinki 27.3.)

Olli-Pekka Heinosen Kallion lukiossa pitämä alustus painotti vaalien merkitystä, koska nyt päätetään, miten kussakin kunnassa koulutusta tullaan kehittämään. Jatkossa voimme säilyttää asemamme koulutuksen edelläkävijänä ainoastaan kykenemällä uusiutumaan ja ottamaan haasteet vastaan.

Heinonen kertoi, että PISA-tulosten mukaan erot osaamistasossa ovat lisääntymässä. Eniten huolettaa kysymys, miten voisi kasvattaa koululaisten uskoa omiin kykyihinsä. Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osalta suomalaisilla tytöillä on erittäin hyvät valmiudet, mutta he eivät näe näitä aloja omana polkunaan. Heinonen totesi uskovansa ihanteeseen Suomesta, jossa jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa, oli sitten tyttö tai poika.

Heinonen käytti koulutuksesta metaforana kiikkulautaa, jossa toisella puolella on aiempien sukupolvien rakentama perintö. Tiedot ja tiede, sivistys siinä muodossa kuin ne tunnemme. Laudan toisessa päässä on tulevaisuus. Mitkä ovat ne valmiudet, jotka koulun pitäisi antaa, jotta oppilailla on edellytykset kohdata tulevaisuus ja luoda oma polkunsa? Heinosen mukaan kohtaamamme muutoksen seurauksena painopiste on siirtymässä tulevaisuuteen ja sen ennakointiin. Miten kiikkulauta kussakin koulussa ja kunnassa rakennetaan ja tasapainotetaan, se tulee pian ratkaistavaksi. Koulutuksen näkökulmasta tulevalla on iso merkitys.

Juho Norrena, opettaja, tietokirjailija (Turku 28.3.)

Norrena avasi tilaisuuden Turun normaalikoulussa puhumalla oppimisen muutoksen edellytyksistä. Suomessa on yhteinen tahtotila nostaa koulutuksen tasoa. Haasteena on, että toimintaedellytykset kouluissa eivät kaikissa paikoissa tue tasapuolisesti uudenlaista oppimista.

Kun puhutaan uusista taidoista ja oppimisesta, meillä on paljon tietoa, miten oppiminen tapahtuu parhaiten ja miten uusia taitoja tulisi opettajaa. Suomessa on jo olemassa hienoja hankkeita uusien pedagogisten mallien edistämiseksi. Jotta kuitenkin voisimme kouluttaa ja sitouttaa kaikki opettajat uusien pedagogisten mallien käyttöön, ja jotta digitalisaation kautta saataisiin uusia ratkaisuja toteuttaa uutta pedagogiikkaa, meidän pitää pystyä ensin ratkaisemaan perustason haasteet.

Norrenan mukaan koulujärjestelmän haaste on usein pelkkä arjesta selviytyminen ja kiire. Opettajien ja koulujen resurssit kuluvat tarvehierarkian perustarpeiden tyydyttämiseen: sisäilmaongelmiin, kokeiden laatimiseen, juridisten oikeuksien selvittämisiin, perustason varmistamiseen. Miten saisimme varmistettua tukea ja resursseja arkeen, jotta koulujärjestelmää voitaisiin katsoa toisenlaisesta näkökulmasta? Jos kaikki voisivat miettiä koulutusta  motivaatioon kehittää ja viedä oppimista eteenpäin, voisimme viedä  yhtenäisesti seuraavalle tasolle suomalaisten lasten ja nuorten koulutuksessa.

Vastaa